Kohteen magnitudiin vaikuttavat hyvin monet tekijät, ja onkin lähes
mahdotonta arvioida täydellisesti niiden aiheuttamia virheitä.
Onneksi on kuitenkin mahdollista arvioida suurimpien virhetekijöiden
vaikutus ja siten saada hyvä arvio kokonaisvirheestä. Suurimmat
virhelähteet ovat kohteen mittauksen virhe (
) ja
nollapisteen virhe (
).
IRAFin antama magnitudin virheraja on sama kuin mittausvirhe
. Tähän virheeseen lasketaan mukaan kohteen
fotonikohina, taustan fotonikohina mittausapertuurissa ja taustan
määrityksen aiheuttama virhe. Koska kaikkia virhelähteitä
(esim. apertuurin keskittämisestä aiheutuva virhe) ei oteta huomioon,
voidaan IRAFin antamaa virhettä pitää lähinnä
alarajana. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että virhe on melko
realistinen, sillä muiden virhelähteiden vaikutus on pieni. On hyvä
muistaa, että lukukohina ja vahvistuskerroin täytyy asettaa oikeisiin
arvoihin datapars -komennossa jotta IRAF laskisi virheen
oikein. Lisäksi kuvissa pitää säilyttää
alkuperäinen taustataivaan taso.
Nollapisteen virhe
arvioidaan vertailutähtien
mittauksista. Mikäli vertailutähtiä on vain yksi on
sama kuin IRAFin antama mittausvirhe ko. vertailutähdelle.
Mikäli vertailutähtiä on useampi kuin yksi, on
yhtä kuin nollapisteen
keskiarvon keskivirhe.
Kokonaisvirhe
voidaan laskea kaavasta
![]() |
(3) |
Ylläolevassa esimerkissä saadaan siis
Lopputulos kannattaa pyöristää lähimpään sadasosaan, eli 3C 66A:lle
saadaan R =
(virheraja pyöristetään ylöspäin).
Kari Nilsson