Peruskäsitteitä

Kuvassa 1 on esitetty kohteen II Zw 136 spektri sellaisena kuin se tulee ALFOSC-spektrograafista. Kirkas pystysuora vana on kohteen spektri. Vaakasuorat viivat ovat taustataivaan spektriviivoja. Aallonpituus kasvaa kuljettaessa pystysuoraan ylhäältä alaspäin. Pystysuoraa akselia kutsutaan dispersioakseliksi (dispersion axis) tai dispersiosuunnaksi, eli suunnaksi, jossa dispersio (valon hajoaminen eri väreihin) tapahtuu.

Kuva 1: ALFOSC-spektrograafin ``raakaspektri'' kohteesta II Zw 136. Kuvan yläreunassa on havaintojärjestely esitetty kaavamaisesti.

Vaakasuoralle akselille ei ole hyvää suomenkielistä nimitystä, mutta englanninkielisestä termistä ``spatial axis'' voi vääntää termin spatiaalinen akseli (huono nimi, mutta parempaakaan ei ole). Termin ymmärtämiseksi on hyvä muistaa miten kuvan 1 spektri on havaittu. Spektrograafissa kohteen valo kulkee ensin kapean raon lävitse, mikä jälkeen se hajoitetaan eri aallonpituuksiin. CCD:lle tallentuu spektrograafin optiikan avulla raon kuva eri aallonpituuksilla.

Tämän periaatteen avulla on kuvan 1 muodostuminen mahdollista ymmärtää. Kuljettaessa vaakasuoraan, eli spatiaalista akselia pitkin, aallonpituus ei muutu, vaan kuljetaan pitkin rakoa, eli tarkastellaan miltä raossa esiintyvät kohteet näyttävät tietyllä aallonpituudella. Kuljettaessa pystysuoraan pysytään samassa kohtaa rakoa, mutta aallonpituus muuttuu, eli tarkastellaan miltä ko. raon kohdan spektri näyttää. Jos ko. raon kohdassa sattuu olemaan jokin kohde, havaitaan pystysuorassa suunnassa kohteen + taustataivaan spektri. Jos taas ko. raon kohdassa on pelkästään taustataivasta, havaitaan pelkkä taustataivaan spektri. Koska taustataivas on aina läsnä, havaitaan raon joka kohdasta ainakin taustataivaan spektri, mikä tuottaa kirkkaan vaakasuoran viivan niillä aallonpituuksilla, joilla taustataivas on kirkas.