Sivujuonne: splot

Tästä eteenpäin käsitellään yksiulotteisia spektrejä, joiden tarkasteleminen esim. IRAFin display-komennolla on toki mahdollista, mutta ei erityisen informatiivista. Yksiulotteisia spektrejä on helpointa visualisoida komennolla splot.

Tarkastellaan esimerkiksi juuri mitattua spektriä 1dmALqk020036.fits. Kirjoitetaan

ecl>splot 1dmALqk020036

jolloin splot kysyy

Image band to plot (1:) (1):

johon vastataan painamalla <enter>. Tällöin avautuu kuvan 16 kaltainen ikkuna, jonka olemme nähneet jo aikaisemmin. splot-komennolla voi suorittaa monia operaatioita, joista alla tärkeimmät:

a-näppäimellä voidaan zoomata spektrin eri osiin. Siirrä kursori halutun zoomausalueen vasempaan laitaan ja paina a, ja toista sama halutun zoomausalueen oikeassa laidassa. Koko spektri saadaan taas näkyviin painamalla c.

q-näppäimellä lopetetaan splot.

k-näppäimellä voidaan mitata spektriviivojen paikkoja, leveyksiä ja voimakkuuksia. Aseta kursori mitattavan viivan vasemmalle puolelle kohtaan, jossa kontinuumi sijaitsee (kontinuumi on se osa spektristä, jossa ei näy spektriviivoja) ja paina k-näppäintä. Kursori asetetaan siis vaakasuorassa suunnassa mahdollisimman lähellä mitattavaa viivaa, mutta kuitenkin niin kauas ettei viivan säteily vaikuta tulokseen ja pystysuorassa suunnassa siihen kohtaan jossa spektri kulkee. Siirrä kursori viivan oikealle puolelle vastaavaan kohtaan ja paina uudestaan k.

IRAF näyttää nyt spektriviivaan sovitetun Gaussin funktion punaisella ja alalaidassa tietoja sovitetusta viivasta: viivan keskikohta ( center), kirkkaus (flux) ja leveys (gfwhm, ks. esim kuva 29). Vihreällä katkoviivalla on merkitty oletettu tausta, joka on lineaarinen ja jonka tason määrää kursorin sijainti k-näppäimen painamisen aikana.