Kuten kuvasta huomataan on
SMESin ja muidenkin energian
varastointimuotojen varastointikyky kiloa kohden pieni verrattuna
vauhtipyöriin. Niinpä niiden kehitystä vauhdittaakin
ilmailuteollisuus
ja Japanin maapinta-alan kalleus. Suprajohtava osuus
vauhtipyörässä on
yleensä laakerointi. Tavallisesti itse pyörivä levy tehdään
lasikuidusta tai muusta kestävästä kevyestä aineesta, koska
vauhtipyörän varastoima energia on
, on
kannattavampaa kasvattaa pyörimisnopeutta kuin massaa. Vauhtipyörän
suurin ongelma on turvallisuus. Siinä on tyypillisesti noin 150 000 rpm
kierrosnopeutta pyörivä levy, jonka hajotessa reunaosat lentävät lähes
kolminkertaisella äänennopeudella. State-of-the-art vauhtipyörissä
käytetään kuituvahvistettua muovia, joka kestää erittäin suuria
keskipakovoimia ja voidaan suunnitella hajoamaan useiksi pieniksi
kappaleiksi. Lisäksi nykyään suunnitellaan pääasiassa vain keskisuuria
ja pieniä vauhtipyöräsysteemejä, jotka voidaan asentaa maan päälle
(suuret metalliset vauhtipyöräsysteemit pitää turvallisuussyistä
asentaa maan alle).
Lisätietoja: Flywheels, Flywheels