Vauhtipyörät

Kuten kuvasta huomataan on SMESin ja muidenkin energian varastointimuotojen varastointikyky kiloa kohden pieni verrattuna vauhtipyöriin. Niinpä niiden kehitystä vauhdittaakin ilmailuteollisuus ja Japanin maapinta-alan kalleus. Suprajohtava osuus vauhtipyörässä on yleensä laakerointi. Tavallisesti itse pyörivä levy tehdään lasikuidusta tai muusta kestävästä kevyestä aineesta, koska vauhtipyörän varastoima energia on $\propto I\omega^2$, on kannattavampaa kasvattaa pyörimisnopeutta kuin massaa. Vauhtipyörän suurin ongelma on turvallisuus. Siinä on tyypillisesti noin 150 000 rpm kierrosnopeutta pyörivä levy, jonka hajotessa reunaosat lentävät lähes kolminkertaisella äänennopeudella. State-of-the-art vauhtipyörissä käytetään kuituvahvistettua muovia, joka kestää erittäin suuria keskipakovoimia ja voidaan suunnitella hajoamaan useiksi pieniksi kappaleiksi. Lisäksi nykyään suunnitellaan pääasiassa vain keskisuuria ja pieniä vauhtipyöräsysteemejä, jotka voidaan asentaa maan päälle (suuret metalliset vauhtipyöräsysteemit pitää turvallisuussyistä asentaa maan alle).

Energiatiheyksiä eri varastointimuodoille

Lisätietoja: Flywheels, Flywheels