1. Johdanto

Tutkimuksemme lähtökohtana on sen suoritusajankohtana (kevät 2000) myös sosiologian alalla yleisesti totena pidetty meneillään oleva työn ja tuotannon uudelleenorganisointi uuden tieto- ja viestintäteknologian käyttöönoton ja yleistymisen myötä (esim. Castells 1996-8). Seuraavia kysymyksiä halusimme esittää sosiologian vastattavaksi.

1. Tapahtuuko työn uudelleenorganisoitumista uuden tieto- ja viestintäteknologian myötä?

2. Muuttuuko työn ja vapaa-ajan raja?

3. Muuttuuko ammattien ja työtehtävien arvostus (palkkaus, koetut ja/tai todelliset etenemismahdollisuudet, sosiaalinen hyväksyntä ja kunnioitus)?

4. Miten muutosta merkityksellistetään; miten, millaiseksi muutos konstruoidaan sosiaalisesti?

5. Mikä on objektiivisen muutoksen ja sille annettujen subjektiivisten merkitysten suhde?

6. Mitä taloudellisia, poliittisia tai kulttuurisia intressejä yhtäältä muutokseen ja toisaalta sen ehkäisyyn sisältyy?

Pohdimme, olisiko uudesta teknologiasta näin myös uutta tutkimusta innoittavaksi virikkeeksi ei vain perinteisiin rakennesosiologiseen, organisaatiososiologiseen, kulutussosiologiseen, työnsosiologiseen, mutta myös konstruktionistiseen sosiologiseen tutkimusotteeseen. Uuden tieto- ja viestintäteknologian yleistymistä ja siihen sisältyvää yhteiskunnallisen muutoksen potentiaalia on eri puheenvuoroissa viime aikoina (1990-luvulta eteenpäin) käsitteellistetty paitsi tietoyhteiskunnan myös mm. digitaalitalouden, konvergenssin ja sisällöntuotannon käsittein. Kukin käsite rajaa oman näkökulmansa meneillään olevaan muutokseen. Eri näkökulmista korostuvat erilaiset mahdollisuudet ja uhat joita meneillään olevaan muutokseen sisältyy. Minkälaisia mahdollisuuksia sisältyy sisällöntuotannon korostumiseen, entä mitä uhkia? Rajasimme tutkimuksemme empiirisen osan tästä avautuvaan näkökulmaan, mistä käsin sitten esitimme kysymyksiä kahdellekymmenelle tietotekniikan ja taiteen alalta valitulle haastateltaltavalle.

Yksi syy siihen että 'sisällöntuotanto' on käsitteenä noussut julkisessa keskustelussa esille saattaa piillä niissä pyrkimyksissä, joita motivoi analogiatekniikkaan nojaavien yleisradio- ja TV-lähetysten edellyttämien sähkömagneettisten taajuusalueiden saaminen digitaalisen informaationsiirron käyttöön. Näkymä tällaiseen on tullut mahdolliseksi digitaalisen signaalinsiirtotekniikan kehittymisen ja siitä saatujen käyttökokemusten myötä. Asiantuntijat arvioivat, että yhden analogiatekniikkaan perustuvan lähetyskanavan pudottaminen pois antaisi mahdollisuuden jopa 25 uuden digitaalitekniikkaan pohjaavan lähetystaajuuden avaamiselle.

Analogiatekniikkaan perustuvien yleisradiolähetysten lopettamisen avaamat näköalat muodostavat sosiologisesti mielenkiintoisen kentän, jossa eri intressipiirit etsivät toisiaan, muodostavat ryhmiä ja rintamalinjoja. Vielä ei ole selvää, ketkä selviävät voittajina, kuka hyötyy ja kuka kärsii tappion tulevissa ratkaisuissa. On myös mahdollista, ettei analogiatekniikkaan perustuvista kanavista voidakaan luopua noin vain, kuten ei ydinvoimastakaan - poliittisista syistä.

Onko 'sisällöntuotantokeskustelu' osa meneilläänolevaa kädenvääntöä, ts. onko 'sisältöjen' nouseminen puheenaiheeksi merkki siitä, että mahdollisesti vapautuvien sähkömagneettisten taajuuksien käyttöönsaamista ajatellen etsitään kumppaneita? Tämä kysymys nousi projektiamme jäsentämään vasta sen loppumetreillä. Takana olivat vierailu Ericssonilla sekä seminaari TV-toiminnan digitalisoinnista (Workshop on Digital Convergence 2000). Missä määrin haastateltavillamme oli käsitystä tai tietoa meneilläänolevien viestintäjärjestelmämuutosten vaiheesta, sitä emme erityisesti kysyneet. Ajatuksena oli, että kysymys sisällöntuotannon merkityksestä saa vapaasti inspiroida haastateltavaa, emmekä näin ollen erityisesti johdatelleet haastateltaviamme televiestinnän makrotaloudellisen rakennemuutoksen aihepiiriin.

Analogiatekniikasta luopuminen digitaalitekniikan hyväksi on vasta spekulaatioasteella. Ei siis ole syytä rajautua siihen liittyviin näköaloihin, vaan antaa sisällöntuotannon elää omaa elämäänsä haastateltavien puheenvuoroissa. Näin on tässä raportissa tehty. Haastateltavien välittämiä tuntoja olemme peilanneet modernisaatiota (Beck & al. 1995; Fornäs 1995; Hoikkala & Roos 2000), joukkoviestintää (McLuhan 1984; Hintikka & Mäkelä 1996), tieto- ja viestintäjärjestelmiä ja -teknologiaa (Lacroix & Tremblay 1997; Nieminen & al. 1999; Kopomaa 2000), verkostoitumista (Castells 1996-8), uusia tietojärjestelmiä sekä tiedon ja sisältöjen uutta tuotantoa (Gibbons & al. 1999; Koivunen & Kotro 1999) käsittelevään kirjallisuuteen.

Kun lähdimme kysymään ihmisiltä, mitä tuo viime vuosina esille noussut 'sisällöntuotanto' oikein tarkoittaa, puhuivat informanttimme toisinaan 'sisältötuotannosta', toisinaan 'sisällöntuotannosta'. Molemmat sanat esiintyvät tekstissämme vaihtelevasti, mutta aina kuitenkin toistensa synonyymeinä. Aineisto, jonka tähän tutkimukseen keräsimme, on sisältönä rikas ja tulkinta-avaruutena moniulotteinen. Kukin raporttimme luvuista 2. - 9. avaa sisältötuotannosta käsin oman ainutkertaisen näkökulmansa yhä joustavammaksi muuttuvaan tietoyhteiskuntaamme ja pienen mutta osaavan ihmisen paikkaan siinä.

Tutkimuksemme metodina on siis nousta abstraktista sisällöntuotannon käsitteestä kohden konkreettista sisällöntuotannon taloudellista ja poliittista merkitystä. Valitsemiemme aineistojen analyysi toteutettiin tutkimusryhmän jäsenten tarkemmin yksilöimän laadullisen sisällönerittelymenetelmän (temaattinen, impressionistinen jne.) rajaamassa kehikossa. Haastatteluaineistojen tulkinnassa ja niistä sekä kirjallisuudesta johdetuissa pohdinnoissa heijastuu myös tutkijoiden subjektius. Olkoon raporttimme moniäänisen yhteiskuntamme tämänhetkisen tilanteen sound check.

Kiitämme kaikkia haastateltujamme sekä lukuisia muita ihmisiä, jotka ovat eri yhteyksissä kertoneet meille työstään ja kokemuksistaan uuden tieto- ja viestintätekniikan parissa. Erityisesti haluamme kiittää DI Hannu Lehtistä Ericssonin Turun tutkimus- ja kehitysyksikön ja sen tuotteiden esittelystä keväällä 2000 sekä prof. Hannu Niemistä Turun yliopiston mediatieteen laitokselta näköaloista ja kannustuksesta.