8. Tieto tietoyhteiskunnassa

Miettiessämme praktikumtyömme aihetta valitsimme taiteilijat ja tietoyhteiskunnan osaajat haastattelujen kohteiksi koska halusimme löytää tietoyhteiskunnan sisällöntuotannon kehityksestä erilaisia käsityksiä ja mahdollisesti myöskin ristiriitoja. Nämä kaksi ryhmää tuntuivat sopivalta vastaparilta koska perinteisten taiteilijoiden ja modernin teknologian osaajien välille oli helppo kuvitella eturistiriitoja.

Tässä luvussa sivutaan vielä sitä, miten haastatellut ovat nähneet uuden teknologian vaikutukset ja erityisesti siihen miten tiedon lisääntynyt saatavuus ja saannin kasvanut nopeus on heidän mielestään vaikuttanut. Tästä kysymyksenasettelusta lähdettäessä päällimmäiseksi nousevat teknologian osaajien ja teknologian parissa toimivien taiteilijoiden näkemykset. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että perinteiset taiteilijat sivusivat vastauksissaan vähemmän näitä kysymyksiä.

Lyotard pohtii kirjassaan Tieto postmodernissa yhteiskunnassa tiedon määrittymistä, tiedon legitimointia ja tiedon asemaa jälkiteollisessa yhteiskunnassa. Haastattelumme ja varsinkin niiden vastaukset olivat aika käytännönläheisiä. Olikin haastavaa löytää Lyotardin teoreettisen lähestymistavan ja haastattelujen välille yhteyksiä. Myöskin se, että kirja on kirjoitettu 1979 ja haastattelut suoritettu vuoden 2000 keväällä teki lähestymiset erilaiseksi. Edellinen vasta hahmottelee uuden teknologian luomia mahdollisuuksia ja uhkia kun haastatellut taas jo elävät keskellä niitä.

Lyotard näkee postmodernin suhteutettuna kertomusten kriisiin. Hänen mukaansa moderni on tiede, joka legitimoi itsensä jonkun suuren kertomuksen avulla, kuten marksismin. Postmoderni taas on metakertomuksiin kohdistuvaa epäluottamusta. Tiedon aseman hän näkee muuttuvan yhteiskunnan tullessa jälkiteolliseen kehitysvaiheeseen ja kulttuurin postmoderniin aikaan. (Lyotard, 1985, 7.)

Tietokoneiden aikakaudella ei ole enää asiantuntijoiden yksimielisyyttä eikä yhtä yhtenäistä metakieltä. Tämä johtaa Lyotardin mukaan tiedon tuottamisen, välittämisen ja käyttämisen ehtojen muutokseen. (Lyotard, 1985, 7.) Tavat, joilla tietoa hankitaan, luokitellaan, asetetaan saataville ja käytetään, muuttuvat. Tiedon luonne ei pysy enää entisellään, koska sitä voidaan välittää uusia kanavia pitkin. Koneistuminen johtaa myöskin tiedon ulkoistumiseen tietäjästään (Lyotard, 1985, 11-12.) Tämä kaikki onkin toteutunut jo hyvin pitkälle uuden teknologian myötä. Muutos on kuitenkin yhä meneillään.

Lyotardin mukaan yhteiskunnan informatisoitumisella on kaksi vaihtoehtoa. Ensinnäkin voi syntyä ihanteellinen menetelmä valvoa ja säädellä markkinajärjestelmää, jonka yhtenä osana myös tieto on. "Tietoa tuotetaan myytäväksi ja sitä käytetään ja tullaan käyttämään, jotta se tuottaisi uutta arvoa uudessa tuotannossa." (Lyotard 1985, 13.) Tieto on siis yhä enemmän kauppatavaraa ja toisaalta yksi tuotannontekijöistä.

Ainoastaan pari haastateltua huomioi tiedonsiirron nopeutumisen vaikutukset talouselämään. Interaktiivisuuden lisääntyminen on esimerkiksi mahdollistanut paremman ja nopeamman keskusteluyhteyden tuottajien ja kuluttajien välille. Tietoa kuluttajien tämän hetken ostotottumuksista on entistä helpompi kerätä uuden teknologian avulla.

Laajemmassa mittakaavassa markkinajärjestelmästä on toki tullut läpinäkyvämpi, mutta mielestäni uusi teknologia ei välttämättä ole parantanut sen hallittavuutta vaan on tapahtunut osittain juuri päinvastoin. Hallittavuus on huonontunut esimerkiksi sitä kautta, että on paljon helpompi saada levitettyä suurelle joukolle ihmisiä virheellistä ja vahingollista tietoa, jolla voi olla vaikutusta vaikkapa valuuttakursseihin. Tiedon oikeellisuuden tarkistaminen on yleisemminkin yksi suurimmista tietoyhteiskuntaan liittyvistä ongelmista.

Toiseksi informatisoitumisen mahdolliseksi vaikutukseksi Lyotard nostaa sen paikallisille keskusteluryhmille tietoisessa päätöksenteossa tarjoamaa tarvittavaa informaation. (Lyotard 1985, 105.) Nykyinen teknologia mahdollistaakin paitsi paikallisten myös globaalien ryhmien informaation saannin ja kommunikaatiovälineen. Tämä on ainakin auttanut ryhmien toiminnan organisoimisessa kuten esimerkiksi viime aikoina nähdyt suuret monikansalliset mielenosoitukset osoittavat. Uusi teknologia on myös avannut uuden kanavan päättäjien ja kansalaisten välille.

Informaatio sinällään on sisältöä, jota tuotetaan. Se kuka tätä informaatiota tuottaa, kuka sen tuottamista valvoo ja kuka tätä informaatiota pystyy käyttämään ovat yhä osittain ratkaisemattomia ongelmia. Myöskään se miten tätä informaatiota ja nopeaa tiedonvälitystä lopulta käytetään hyväksi ei ole ihan yksinkertainen kysymys. Tällä hetkellä informaation tuottaminen vaatii yleensä teknistä osaamista sekä mahdollisuuden tarvittavan teknologian käyttöön. Monet haastatellut näkivät esimerkiksi vanhukset ryhmänä, joka helposti jää uuden teknologian ulkopuolelle. Epätäydellisen informaation maailmassa se, joka pystyy hankkimaan informaatiota saa hyödyt osakseen. (Lyotard 1985, 83.)

Lyotardin mukaan tieto ja valta ovat saman asian kaksi eri puolta, jotka kiteytyvät kysymyksissä: "Kuka päättää mitä on tieto?" ja "Kuka tietää, mitä tulee päättää?". Hänen mukaansa sääntelyn ja sen myötä myöskin ulkoistamisen tehtävät ovat jo siirtyneet ja ovat edelleen siirtymässä hallintomiehiltä koneille ja tätä kautta suppealle asiantuntijoiden joukolle. (Lyotard 1985, 18.) Tässä voidaankin mielestäni nähdä kahdenlaista kehitystä. Toisaalta on Lyotardin mallin mukaista, mutta myöskin ainakin näennäisesti päinvastaista. Uusi teknologia ainakin periaatteessa luo mahdollisuuksia myöskin päätöksenteon tuomiseen lähemmäs kansalaisia.

Useat haastatellut näkivät tiedonsiirron nopeutumisen ja tavoitettavuuden lisääntymisen vaikuttaneen yhteiskunnan hektistymiseen ja lisänneen stressiä. Tiedon lisääntynyt saatavuus ja reaaliaikaisuus ovat siis todellakin lisänneet tehokkuutta. Haastatellut näkevät muutokset suurimpana juuri työelämässä, jossa se on helpottanut isojen kokonaisuuksien käsittelyä ja tiedon jakamista. Tässä täytyy tietysti ottaa huomioon, että haastatelluista suuri osa on teknisten alojen osaajia, jolloin he ehkä näkevät muutokset aikaisemmassa vaiheessa ja suurempina kuin joidenkin perinteisten alojen työntekijät. Yksi haastatelluista kiinnittää huomiota myös siihen, että ainainen tavoitettavuus on aiheuttanut läsnäolon ja yhteisön käsitteiden muuttumista.

Uuden teknologian mukanaan tuomina ongelmina haastatellut pitävät lisääntyneen stressin lisäksi kielen köyhtymistä, sisällön laadun huononemista, lisääntyvän teknistymisen vaikutuksia esimerkiksi saasteongelman pahenemiseen sekä ihmisten ja valtioiden välistä eriarvoistumista. Yksi haastateltu näkee tulevaisuudessa ihmisten jakaantuvan kolmeen ryhmään: teknologian sovellutusten käyttäjiin, niihin, jotka ymmärtävät tekniikkaa sovellutusten takana ja niihin, jotka eivät osaa tai pysty käyttämään teknologiaa.

On luultavaa, että yksittäinen ihminen tulee jatkossakin toimeen ilman sen suurempaa uuden teknologian käytön osaamista. Sehän voi olla tietoinen valintakin. Ongelmana on paremminkin, jos "syrjäytyminen" koskee tiettyjä ryhmiä. Viime aikoina on ollut esimerkiksi mielipidekirjoittelua siitä miten työnhaku tapahtuu yhä enenevissä määrin internetin kautta. Jos työttömyydestä aiheutuva köyhyys on este teknologian käyttöön, voi ihminen tavallaan olla noidankehässä, koska hän ei pääse edes kontaktiin työnantajan kanssa.

Erään haastatellun mielestä tulevaisuudessa syntyy eliittivaltioita. Globalisoitumisen lisäksi tapahtuu yhä kasvavaa valtioiden eriytymistä. Lyotardin mukaan kansallisvaltiot tulevaisuudessa ehkä taistelevat informaation hallinnasta. Tämä on seurausta ajattelutavasta, että yhteiskunta on olemassa ja kehittyy vain, jos sen puitteissa kiertävät viestit sisältävät runsaasti informaatiota ja ovat helposti koodattavissa. Toisaalta tiedon kaupallistumisen luomassa läpinäkyvyyden periaatteessa valtiot voidaan nähdä haittatekijänä. (Lyotard 1985, 14.) Valtioiden rooli onkin sitten kirjan kirjoittamisen muuttunut huomattavasti. Monikansalliset yhtiöt ja vapaakaupan lisääntyminen ovat osaltaan heikentäneet valtion roolia.

Lyotardin mukaan kaikkien viestien kiertäminen vapaasti kaikkien yksilöiden kesken aiheuttaa tehottomuutta, koska valintoja tehtäessä huomioon otettavan tiedon määrä kasvaisi. Tämä tietystikin hidastaa päätöksentekoa. Lyotard ajattelee tämän seurauksena olevan vallan vahvistumisen. (Lyotard 1985, 96.) Nykyään puhutaankin jo informaatiotulvasta. Oikean tiedon löytäminen siitä voi olla aikaa vievää puuhaa.

Tulevaisuudessa useimmat haastatellut ajattelevat uuden teknologian olevan yhä arkisempi osa jokapäiväistä elämäämme. Turha hohdokkuus katoaa vähitellen. Tämä varmastikin pitää paikkansa, mutta uusi teknologia on jo nyt tuonut mukanaan monia muutoksia juuri tiedon välityksessä. On mahdotonta sanoa mihin tämä johtaa ja onhan mahdollista, että suurin muutos on jo takana. Murros on tavallaan tapahtunut, nyt mennään sinne minne insinöörit meitä vievät. Uusi teknologia tuo tullessaan hyötyjä ainakin osalle maista, yrityksistä ja ihmisistä, mutta ongelmatonta se ei tule olemaan johtuen pitkälle juuri siitä, että hyödyt tuntuvat kasautuvan, mikä aiheuttaa eriarvoistumista. Mitä sitten voidaan sanoa tulevaisuudesta? Varmaa on ainakin, että tiedon asema tulee jatkossakin muuttumaan.