Tämä blogi käsittelee vaihto-opiskeluani. Lähden syyslukukaudeksi 2018 Kazanin (Volgan alueen) federaatioyliopistoon (tat. Казан (Идел буе) федераль университеты, ven. Казанский (Приволжский) федеральный университет) opiskelemaan toivon mukaan tataaria ja yleistä turkologiaa. Opiskelen Turussa pääaineenani suomalais-ugrilaista kielentutkimusta, ja toistaiseksi opintojeni pääpaino on ollut nimenomaan Volgan–Uralin alueen kielissä.
Miksi sitten lähden opiskelemaan tataaria? Syitä on monia. Ensinnäkin Volgan alue on kielellisesti äärimmäisen kiehtovaa aluetta. Venäjää lukuun ottamatta alueen puhujamäärältänsä isoin ja monella mittarilla elinvoimaisin kieli on tataari, joka on vaikuttanut voimakkaasti alueen muihin kieliin. Toiseksi Venäjän liittotasavalta on muutoinkin kielellisesti ja yleisesti äärimmäisen kiehtovaa aluetta (sääli, että sen hallinto pyrkii muuttamaan tilanteen, so. tappamaan maansa vähemmistökielet), ja tataari on koko valtion toiseksi puhutuin kieli noin kuudella ja puolella miljoonalla puhujallansa. On aika noloa Venäjä-harrastelijallekin, jos ei osaa yhtään tataaria. Kolmanneksi tataari on tunnustettu vähemmistökieli myös Suomessa.
Kielitieteellinen kiinnostukseni on keskittynyt viime vuosina paljon sekä Volgan–Uralin alueen että kielikontaktien ympärille. Jos aikoo tutkia Volgan alueen uralilaisten kielten kontakteja, tataarin osaaminen olisi erittäin edullista, mutta valitettavasti sitä ei juuri opeteta Turun yliopistossa, vaikkakin sitä kyllä tutkitaan Volgan alueen kielten tutkimusyksikössä. Edellisestä tataarin lyhytkurssista lienee kulunut aikaa jo yli kymmenen vuotta.
Tatarstan ja sen pääkaupunki Kazan (tat. Казан, ven. Казань; suomenkielisissä teksteissä myös Kasan, Kasani) ovat tosiaan osa Venäjän federaatiota. Tai tarkkaan ottaen Tatarstan on julistautunut ”suvereeniksi valtioksi Venäjän federaation yhteydessä” (tai vast.), mutta en ole yhtään varma siitä, mitä se tarkoittaa. Joka tapauksessa tästä on tulossa seitsemästoista matkani kyseiseen maahan, nimittäin Venäjälle, minkä perusteella joku voisi ajatella minun jo nähneen sen. Venäjä on kuitenkin valtava alue, enkä tosiasiassa ole käynyt Kazanissakaan kuin kerran ja erittäin lyhyesti, vaikka se on miljoonakaupunki Volgan–Uralin alueella, jolla käyn yleensä vähintään kerran vuodessa. Ja kuten jo totesin, alue on sangen kiehtova. Edellisen kerran kävin seuduilla tänä kesänä, kun olin Udmurtiassa kesätöissä opettamassa suomea uralilaisten (so. suomalais-ugrilaisten) kansallisuuksien edustajille.
Nettiopsun mukaan kyseessä on viides vaihtoni, mutta se laskee vaihdoiksi mitä ihmeellisimmät asiat. Itse voisin lisätä sinne muutaman huomattavasti vaihtomaisemman asian ja ottaa joukosta pois esimerkiksi harjoitteluni Turun yliopistossa. Kuitenkaan en ole ollut varsinaisessa opiskelijavaihdossa kertaakaan, joten kahdeksantena vuonna on korkea aika lähteä. Sain muuten anomani kahden vuoden lisäajan, joten ehkä valmistun vielä.
Venäjäni on aika hyvää, mutta se voisi olla parempaakin, sillä olen opiskellut sitä vaikka kuinka monta vuotta. Olen istunut niin monella venäjänkielisellä kurssilla, että minua ei juuri huoleta se, että tarkoitukseni on opiskella venäjäksi. Lievää jännitystä aiheuttaa kuitenkin sellainen tosiasia, että monen valitsemani kurssin tiedoissa on annettu lisälukemista ja esseitten aiheita tataariksi, jota en osaa vielä melkein ollenkaan. Ilmoitin hakemuksessani selvästi, että pystyn kyllä opiskelemaan venäjäksi ja haluaisin oppia tataaria ja turkologiaa mutta en osaa vielä tataaria, ja silti suunnitelmani hyväksyttiin, joten kai siellä on jotain varalleni. Kokemuksesta ja muitten jutuista tiedän, että lähialueitten yliopistoissa järjestetään vaikka yksityisopetusta paikallisesta kielestä, jos on ryhmien tasoihin sopimattomia kiinnostuneita. En siis huoli liikaa. Tataarin kielellä on niin vahva asema tasavallassansa, että löydän kielimestarin itselleni vaikka kadulta – tosin siitä ei varmaan saa kovin monta opintopistettä. Varavaihtoehtona olen miettinyt meneväni opiskelemaan slavistiikkaa, joka sekin vetää minua puoleensa jotenkin perverssisti. Mutta toivottavasti ei tarvitse.
Toistaiseksi kaikki asiointini vastaanottavan yliopiston kanssa on hoitunut erittäin sujuvasti. Ainoa vähän epäselvempi tilanne oli heti alussa, kun otin sähköpostitse yhteyttä Kazanin (Volgan alueen) federaatioyliopiston kansainvälisyyspalveluihin: sieltä ilmoitettiin, että Turun ja Kazanin yliopistojen välillä ei ole vaihtosopimusta, mutta omin rahoin maksaessani olisin tervetullut. Minä siihen, että kyllä meillä on sopimus, ja kopioin viestini loppuun tekstiä intranetistä. Ehkä noin viikon päästä siitä sain sähköpostiviestin, että kappas, meillä on sopimus, tule vain. Sen jälkeen toiminta on ollut moitteetonta. Minun piti esimerkiksi täyttää lomakkeeseen, miten haluan asua vaihtoni aikana. Vaihtoehtoja oli kolme: asuntolamajoitus kolmen tai neljän hengen huoneessa, ilmainen; perhemajoitus, alk. 20 000 ruplaa; vuokra-asunto, alk. 20 000 ruplaa. Olen ennenkin asunut joitain aikoja venäläisissä asuntoloissa, joitten laatu on ollut erittäin vaihteleva, mutta puoli vuotta hyvässä tapauksessa kolmen ihmisen kanssa pienessä kopissa, ei tule mitään. Perhemajoitus olisi varmaan hyödyllinen, jos pääsisi tataariperheeseen, mutta sellaisen toivominen menisi ehkä etniseksi profiloinniksi. Arvostan sen verran yksinäisyyttä ja yksityisyyttä, että päädyin vuokra-asuntoon. Sain vastauksen osoitteinensa ja valokuvinensa lomakkeen lähettämistä seuraavana päivänä; hinta oli vieläpä hieman alle arvion. Toki otin sen vastaan.
Juuri nyt eniten arveluttaa HIV-koe, joka vaaditaan viisumin saamiseksi. Olen saanut viisumikutsunkin jo aikaa sitten, mutta en ole voinut tehdä asialle mitään, koska palasin juuri Venäjältä. YTHS ei enää jostain syystä hoida velvollisuuksiansa, joten soitin heti Suomeen päästyäni terveyskeskukseen HIV-kokeen takia. Asiaan luvattiin palata. Mutta terveyskeskuksissa on varmaan tajuttomat jonot, joten saatan joutua taas yksityisen uhriksi. Niin on viime aikoina käynyt, kun YTHS keskittyy kohauttelemaan olkapäitänsä ja pyörittelemään peukaloitansa. Jos muuten vaihtoon hakevalla olisi HIV, joutuisikohan hän jättämään paikkansa? Se olisi minusta vähän ironista. Minulla ei todennäköisesti ole tartuntaa, joten en huolehdi siitä muusta syystä kuin siksi, että tässä saattaa tulla sen takia kiire.
Kirjoittelen tänne varmaan kaikenlaisia juttuja Kazanissa asumisesta ja Kazanin yliopistossa opiskelemisesta, havaitsemistani kielellisistä ja kielisosiologisista ilmiöistä sekä kielenoppimisestani. Saatan vertailla sikäläisiä asioita lähialueitten vastaaviin.
Пока всё.
Viimeisimmät kommentit