Jonoista

Heräsin aamulla taas herätyskelloon. Tiesin, että tänään tapahtuisi rekisteröiminen. Tosiasiassa se oli hoitunut siten, että vuokraisäntäni oli jo käynyt tekemässä sen ja toi minulle rekisteröintipaperin. Aprikoin, että olipa hyvä alku päivälle, kun ei tarvinnut lähteä minnekään, ja mietin jo, miten hoidan päivän byrokratian. Vuokraisäntäkin jo hoputteli, että pitäisi tehdä ne kaikki jutut siellä yliopistossa. Hänellä on jokin yhteys yliopistoon, mutta en silti viitsinyt sanoa, etten tiedä ollenkaan, mitä minun pitäisi siellä tehdä. Lähdin tarpomaan yliopistoa kohti vähän puolen päivän jälkeen, sillä tiesin huoneen 113 olevan auki viiteen asti. Kuraattorimme Rustam (tataariksi ilmeisesti Röstäm) oli nimittäin liittänyt minut vatsappiryhmään nimeltä Exchange student, johon hän oli kirjoittanut aukioloajat. Kaikki ketjussa käyty keskustelu on muuten ryhmän nimestä huolimatta venäjäksi; vain Rustam vaihtaa sattumanvaraisissa kohdissa koodia englantiin. Huvittaa Turun yliopiston kansainvälisyyspalveluitten vaatimus kirjoittaa vaihtoa varten motivaatiokirjeitä englanniksi, ”koska muitten vaihto-opiskelijoitten kanssa sitä kuitenkin käyttää, vaikka kohdemaan asukkaista sitä ei puhuisi juuri kukaan.” Nämä motivaatiokirjeet eivät koskaan edes menneet Turun yliopistoa edemmäs. Havaintojeni perusteella myöskään tämän yliopiston kansainvälisyyspalveluissa työntekijät eivät yleisesti ottaen puhu englantia yhtään. Enkä ymmärrä, miksi puhuisivat, eihän tämä ole Englanti.

Päästyäni yliopistolle menin jonottamaan sadan aasialaisen ja eteläamerikkalaisen perään päästäkseni huoneeseen 113. Jonon edetessä näkyviini osui paperi, johon oli koottu ulkomaalaisilta vaadittavat dokumentit erittelemättä ulkomaalaisia toisistansa. Olen täällä ulkomaalainen, joten päätin toimia ohjeitten mukaan, koska ei minulla ollut muitakaan. Ohjeitten mukaan ulkomaalaisilta vaaditaan täytettynä lappunen, jonka olin jo saanut ja parhaani mukaan täyttänyt; viisi valokuvaa; kopiot passista, viisumista ja миграционная картаsta; notaarin hyväksymä käännös opiskeludokumenteistani(?); sekä notaarin hyväksymä käännös passistani. Kopiotkin minulla oli valmiina. Kaiken tämän piti olla tietynlaisessa kansiossa. Totesin, että on parasta vain poistua jonosta ja mennä hoitamaan näitä papereita. Yliopiston vieressä on liike, josta saa kaikenlaisia toimistotarvikkeita, kopioita, valokuvia ja vastaavaa. Ostin sieltä kansion ja kuusi valokuvaa. Sitten menin liikkeen ja yliopiston väliin istumaan rotvallille ja kiskomaan tamakkia, s.o. tupakkaa, ja miettimään seuraavaa liikettäni, kun yllättäen yliopiston alueelta poistui Lena, udmurtti, jonka kohtaan silloin tällöin mitä ihmeellisimmissä paikoissa, viimeksi sattumalta tallinnalaisen hostellin käytävällä. Hänellä oli kiire Udmurtiaan, mutta oli mukava päästä puhumaan vähän udmurttia. Se on jotenkin helppoa verrattuna venäjään, jolla täällä täytyy hoitaa kaikki asiansa, vaikka olen opiskellut venäjää vuosia pitempään. Yksin jäätyäni panin kysymysmuotoista viestiä uudenkarheaan vatsappiryhmäämme, johon kukaan ei vastannut, sekä toverille, joka on ollut vaihdossa Mordvassa. Pohdin, että en edes tiedä, mikä notaari varsinaisesti on, joten ajattelin ottaa toverini neuvosta oppia ja mennä huoneeseen 113 kysymään asiasta ja ottamaan huudot vastaan.

Jonottelin siinä taas varmaan tunnin päästäkseni sisään. Kun lopulta pääsin, yksi työntekijöistä naureskeli pilkallisenoloisesti ja kysyi, ettenkö minä vain olisi Suomesta. Hän sanoi, että tarvitsen kopiot passista, viisumista ja миграционная картаsta sekä kaksi valokuvaa. Nehän minulla oli. Ilmeisesti ohjeet, joita yritin noudattaa, olivat aasialaisille. Työntekijä taisi vähän hämmästyä, että olin onnistunut hankkimaan tarpeelliset paperit. Ehkä hän tiesi, ettei minulle ollut kukaan kertonut, mitä papereita täytyy toimittaa. Kukaan ei myöskään ollut kertonut minulle sitä, miten se alkuperäinen, täytettävä paperi kuuluu täyttää. Siitä puuttui jonkun allekirjoitus jostain. Minut ohjeistettiin (ensimmäinen saamani ohje muuten sen jälkeen, kun olin saanut täytettävän paperin) yläkerran huoneeseen, josta saisin allekirjoituksen. Jonottelin sinne kotvan, kunnes pääsin sisään. Siellä minulta tivattiin rekisteröitymisestä. Täti ei ollut millään uskoa, että rekisteröitymiseni oli jo tehty, ennen kuin näytin hänelle rekisteröitymispaperin.

Huoneessa oli kolme työpistettä. Rekisteröinti oli kelvollinen ja paperi oikea, mutta ne olisi pitänyt antaa metrin päähän vasemmalle, jossa ei sillä hetkellä ollut ketään. Täti sanoi, että tarvittava ihminen tulee viideltä, kello oli neljä. Sanoin спасибо ja päätin käydä kotona. Minulla on täältä ihan sopiva matka yliopiston päärakennukseen, parikymmentä minuuttia jalan. Palasin viideksi. Sanottiin, että tarvittava ihminen nimeltä Gulnaz (tataariksi ilmeisesti Gölnäz) ei ole vielä tullut. Eipä siinä, jäin jonottamaan. Jonotin tunnin, minkä jälkeen menin aulaan istumaan. Päätin, että menen juomaan kaljaa kello seitsemän, jos mitään ei tapahdu. Tarpeellinen ihminen kuitenkin saapui ja sain hommani hoidetuksi sopivasti paria minuuttia vaille seitsemän. Häneltä sain tietää, mitä papereita minun täytyy viedä minnekin maanantaina. Sitten saan paperin, joka minun täytyy viedä hänelle. Luulisin, että tämän voisi hoitaa toisinkin, mutta ehkä olen väärässä. Loppuillan aion juoda kaljaa, saatoinkin aloittaa jo, ja katsoa ehkä venäläistä televisiota tai tehdä jotain muuta yhtä kehittävää, koska tämänpäiväinen oli vähän rasittava.

Tapasin jonottaessani muita vaihto-opiskelijoita, jotka kuuluvat vatsappiryhmäämme. He ovat Erasmus-vaihdossa toisin kuin minä, ja he olivat saaneet kaikenlaista tarpeellista tietoa. Minä olen täällä ilmeisesti niin hämärän vaihto-ohjelman kautta (FIRST nimittäin; en muista, mistä lyhenne tulee), että minulle ei nähdä tarpeelliseksi kertoa mitään. Pitihän minun itse osoittaa paikalliselle yliopistolle, että meillä on tämmöinen sopimus, uskotte tai ette. Erasmus-tyypit olivat tulleet kaiketi opiskelemaan venäjää. Minulla on sellainen ikävä kutina, että joku on niputtanut minut niitten kanssa samaan porukkaan, ja minullekin lyödään vielä jokin venäjän opetusohjelma kouraan. Jos niin käy, ei auta muu kuin sanoa, että vaihto-ohjelmani ainoita ehtoja opiskelun sisällön suhteen on se, että opiskelija ei saa opiskella vaihdossa venäjän kieltä ainakaan pääasiassa. Saa nähdä, miten käy.

Tämän saadakseni jonotin työpäivän verran.

Ohjeet, joita yritin aluksi noudattaa.

Pätkä vatsapista.

Näkymä parvekkeeltani. Muuten vain.