Ehkä minusta tulee muutakin kuin venäjän opiskelija

Kurssit alkoivat viimein torstaina. Oli virallisten kirjeitten kurssi, keskustelukurssi ja klassisten kertomusten kurssi, venäjää siis kaikki. Opetus on kokonaan venäjäksi, mistä joku oli yllättynyt. Ensimmäisen kurssin opettaja on tataari, ja hän sanoi olevansa sen takia itsekin «иностранка», mikä vähän yllätti. Toki hän viittasi siihen, että venäjä ei ole hänen ensimmäinen kielensä, mutta silti, onko Tatarstanissa asuva tataari ”ulkomaalainen”? Kaikki opettajat ovat aivan mukavia ja tietävät, miten meille ulkomaalaisille kuuluu puhua. Joskushan voi käydä niin, että jos itse ei ymmärrä jotain, vastapuolen tapa saada asia perille on huutaa lujempaa. Tataariopettaja kysyi tuntinsa aluksi, miksi olemme valinneet kyseisen vapaaehtoisen kurssin. Sanoin, että en edes tullut tänne opiskelemaan venäjää, mutta nyt kun näyttää siltä, että opiskelen käytännössä pelkkää venäjää, yritän oppia sitä mahdollisimman hyvin. Myöhästyimme reippaasti parin opiskelutoverin kanssa viimeiseltä tunnilta, koska yritimme ehtiä käymään syömässä siinä välissä. Saman tauon aikana vein passikopioni jollekulle tataarin opetuksesta vastaavalle ukkelille. Klassisten kertomusten tunnilla luettiin Tšehovin novelli, mikä järkytti tasollansa jotkut opiskelijat. Minulle eniten vaikeuksia tuotti se, että en saanut omaa kappaletta monisteena, koska olin tullut myöhässä. Kävimme parin vaihtarin kanssa kahvilla tuntien jälkeen, jolloin juttelimme tilanteestani. Päätin sitten vielä illalla kirjoittaa sähköpostiviestin turkologian laitokselle. Kysyin siinä, pitääkö oikeasti paikkansa, ettei ulkomaalaisille ole tarjolla enempää tataaria tai turkologiaa.

Perjantaina oli vuorossa ekonomiatekstien lukemista ja kielioppia. Ekonomiakurssikaan ei ole pakollinen, ja siksi tunnin alussa opettaja kysyi kaikilta, miksi olemme valinneet kurssin. Olin vastausvuorossa ensimmäisenä enkä ruvennut kiertelemään. Sanoin, että en tiedä aiheesta paljon mitään ja että tämä ei varmastikaan ole minulle kaikkein mielenkiintoisin kurssi täällä mutta että ei kai mikään tieto ole turhaa ja että tulen ainakin aluksi kaikille kursseille katsomaan. Siinä vaiheessa lukujärjestykseni näytti vielä niin väljältä, että en ajatellut pudotella siitä kursseja. Tunti oli lopulta aivan hyvä. Varsinaisen taloustekstin lisäksi käsittelimme termejä ja sananmuodostusta, mikä voi olla ihan hyödyllistä.

Ekonomiatunnin jälkeen oli neljänkymmenen minuutin tauko. Poltin savukkeen ja lähdin etsimään turkologian laitosta. Olin saanut aamulla vastauksen edellisenä iltana lähettämääni viestiin. Vastauksessa käskettiin menemään tietynnumeroiseen huoneeseen. Menin sinne ja rupesin tiskillä selittämään omituisia tarpeitani. Tavoittelemani henkilö ei ollut paikalla. Eiväthän ne koskaan ole. Kaikkien tai ainakin minun yllätykseksi turkologian laitoksen johtaja tai joku muu iso pamppu tuli pian paikalle. Hän oli lähettänyt minulle vastauksen ja tiesi heti, kuka olen. Menimme viereiseen huoneeseen. Siellä minut istutettiin pöydän ääreen. Kaksi naista rupesi kertomaan minulle siitä samasta tataarin iltakurssista, jolle olen jo ilmoittautunut. Ilmeisesti johtavammassa asemassa oleva selitti, että kyllä on tataarista paljon sanoja ympäröivissä uralilaisissa kielissä, että kannattaa kyllä uralistin opetella tataaria. En tohtinut keskeyttää sanomalla, että olen jokseenkin tietoinen asiasta. Sain lopulta myös tietää turkologian aikatauluista, mutta tädit miettivät huolestuneena, että ne ovat kyllä maisteritason kursseja ja iltapäivisin. Itse asiassa sehän on erittäin mukavaa. Ilta on parasta työskentelyaikaa, ja jos joku väittää muuta, hän valehtelee. Minun piti antaa yhteystietoni jollekulle nuorelle työntekijälle, ehkä assistentintapaiselle, ja pian minulla oli turkologian kurssien aikataulut sähköpostissani! Jos käsitin oikein, on myös sellaisia tataarin verkkokursseja, joille voi osallistua kuka tahansa missä tahansa. Kursseilla on ollut ihmisiä ainakin Espanjasta ja Kanadasta. Minutkin kuulemma lisätään johonkin tataarin онлайн школаan, mutta en tiedä, onko se sama. Tädit muuten vaihtoivat tataariin aina, kun he eivät puhuneet suoraan minulle.

Ekonomian jälkeen oli kielioppia. Opettaja pähkäili, että olikohan se minulle ihan liian helppoa. Asia sinänsä oli erittäin yksinkertaista, mutta opin myös jotain uutta muun muassa siitä, mihin kohtaan sanapaino asettuu tiettyjen sanojen yksikön genetiivissä. Useitten sanojen yksikön genetiivi ja monikon nominatiivi eroavat toisistansa sanapainon avulla. Lisäksi minulle tuli ihan uutena juttuna se, että puhekielessä joillain maskuliinisubstantiiveilla on yksikössä kaksi genetiivimuotoa, a– ja u-päätteinen, joista u-päätteistä voi käyttää määrän yhteydessä: много народу. Olin törmännyt tuollaiseen joskus, mutta olin tulkinnut sen ehkä jonkinlaiseksi kiteymäksi enkä produktiiviseksi genetiivimuodoksi ollenkaan. Kielioppi oli viimeinen tunti. Lähdimme yhden toverin kanssa syömään ja kirjakauppaan, sillä hän tarvitsi paremman sanakirjan. Minä en tarvinnut mitään. Löysin silti hyllyn reunasta tataarinkielisen osuuden ja ostin tataarinkielisen ilmeisesti novellikokoelman. En vielä tiedä, mitä siinä lukee.

Ruokaillessamme ryhdyin tarkastelemaan turkologian kurssien tietoja. Kaikki kurssit järjestetään aikavälillä 15.40–18.50. Tarjolla on лингвофольклористикаa (mitä se on?), filologian asemaa humanististen tieteitten joukossa, arabialaiskirjaimisia tekstejä, turkin kieltä, informaatioteknologiaa ja uralilais-altailaisia yhteyksiä. Informaatioteknologia jää pakostakin pois, koska se menee pakollisen venäjän kurssin kanssa päällekkäin, mutta muuten ajattelin mennä pällistelemään kaikille kursseille. En tiedä, voiko niille niin vain mennä, mutta aion yrittää. Voi myös hyvin olla, että turkkia opetetaan tataariksi tai tataarin pohjalta. Jos pääsen ja jään kaikille kursseille, minulla on tunteja seuraavasti: maanantaina 14.00–17.10; tiistaina 17.20–21.00; keskiviikkona 10.10–13.20 ja 15.40–17.10; torstaina 10.10–21.00; perjantaina 11.50–17.10. Etenkin torstai hirvittää jo valmiiksi. Ei pitäisi tulla tekemisen puutetta. Eikä tästä välttämättä olekaan tulossa niin turha reissu. Pitää alkaa tehdä kotitehtäviä viikonloppuisin, koska nyt vaikuttaa siltä, ettei viikolla ole aikaa. Voi olla, että ainakin torstain kursseista on pakko jättää jotain väliin.

Ruuan jälkeen menimme juomaan olutta. Sitä tulikin juoduksi. Loppuillasta paikalle saapui muita vaihtareita. Niitten kanssa on ihan mukava viettää välillä aikaa, sillä moni heistä ei osaa yhtään englantia. Tulee puhutuksi venäjää heidänkin kanssansa ilman erillistä panostusta, kun taas osa vaihtareista suosii englantia huonon venäjäntaitonsa takia. Muita kielihuomioita: kaupungissa kuulee tataaria jonkin verran ja monet tekstit ovat kaksikielisiä, usein ensin tataariksi ja sitten venäjäksi. Englantia monikaan ei tunnu osaavan, minkä huomaa silloin, kun joku seuralainen tuskailee venäjänsä kanssa asiakaspalvelutilanteessa. Yliopistolla tietenkin tataarin ja turkologian laitoksella työntekijät puhuvat keskenänsä tataaria. Televisiosta olen löytänyt joitain tataarinkielisiä kanavia, mutta ohjelmisto on toistaiseksi ollut niissä varsin musiikkipainotteista. Eilen yhdessä ravintolassa soi englanninkielisen jumputuksen seassa ainakin yksi tataarinkielinen poppilaulu. Täällä on joitain tataariyhteisöjä, joilla on mahdollisesti jonkinlaisia kielipalvelujakin, mutta en ole ottanut niistä vielä selvää.

Alustava lukujärjestykseni. Mahtaako näkyä oikein.